sturggle

Lukio tuntuu musta välillä ihan ylitsepääsemättömän vaikeelta. Ja tiedän, että suurin osa näistä blogiteksteistä on jo sisältänyt mun valitusta lukiosta mutta ei voi mitään. Eihän sen periaatteessa kauheen vaikeeta pitäis olla, käyt 75 kurssia kolmessa vuodessa ja wuhuu siinä se. Mä vaan vihaan koulua. Enkä oo edes mitenkään huono koulussa, keskiarvo jotain 8,5 luokkaa. Mulle vaan tuottaa vaikeuksia mennä sinne ja olla siellä ja sen jälkeen tehä vielä jotain kotonakin sen eteen. Tiiän, kuullostaa et oon vaan laiska ja se saattaa osittain olla ihan tottakin, mutta en todellakaan tiiä mikä siinä on, että mulla tulee koulussa vaan tosi ahdistunut olo.

Tuntuu todella turhalta opiskella jotain, mistä ei oo mitään hyötyä. Okei, suurin osa lukio-opinnoista on ihan hyödyllistä ja yleissivistävää, mutta multa ei millään löydy motivaatiota opiskella jotain, mikä ei kiinnosta. Ja muutenkin mun asenne on niin koulua vastaan, että mun yleinen mielipide vaikuttaa jo opiskelumotivaatioon ja ympyrä on valmis. Haluaisin tehdä jotain, mistä tuun onnelliseksi ja mitä oikeasti haluan tehdä, mutta sitä ennen on suoritettava koulu...

Olisi ehkä ollut helpompaa käydä neljässä vuodessa, tai edes kolmessa ja puolessa. Oon kuitenkin niin kärsimätön, etten todellakaan olis jaksanut olla lukiossa niin pitkään, vaikka se oliskin saattanut olla mun mielenterveydelle vähän järkevämpi ratkaisu.

Kyllä mä arvostan koulua ja opetusjärjestelmää Suomessa. Tiedän, että se on välttämättömyys ja Suomessa on ihan etuoikeutettu asema kaikilla kun saadaan käydä koulua vielä ilmaiseksi. Silti en vaan saa aamuisin raahattua itseäni sinne. Keksin jonkun tosi hyvän tekosyyn itselleni ja jätän menemättä. Pitäisi ehkä kasvattaa selkäranka.

Huoh, nyt tuntuu vaan muutenkin, että mikään ei onnistu. En ala asiaa avaamaan enempää tässä, mutta kohta vois olla aika vetää itteni ylös ja alkaa taas pärjäämään vaikka väkisin, kun nyt oon vaan jämähtänyt tähän syysmasennustasolle.